Flash Mob Finlandia
Rautatieaseman normaali vilinä keskeytyi hetkeksi sunnuntaina 29.1.2012 noin klo 14, kun pienen tytön kanssa liikkeellä ollut mies alkoi laulamaan Finlandia Hymniä. Ihmiset pysähtyivät seuraamaan hölmistyneenä tilannetta, kun mies toisensa jälkeen liittyi laulamaan tuota sodan jälkeistä Suomen vapautta ja itsenäisyyttä ylistävää teosta.
Laulu kasvoi toisessa säkeistössä jo melko mahtipohtisen kuuloiseksi neliääniseksi mieskuoroksi. Ihmiset kuvasivat tilannetta kännykkäkameroillaan, jotkut liittyivät lauluun mukaan, toiset ihmettelivät, ihastelivat ja naureskelivat hämmentyneenä tilanteelle. Useat sivulliset myös tajusivat heti, että nyt on ilmeisesti joku kampanjatempaus jälleen käynnissä.
Viimeisen "Oi Synnyinmaa" -soinnun jälkeen kaikki laulajat jatkoivat toimintaansa, lähtivät pois paikalta ja rautatieaseman vilinä palasi melko nopeasti päiväjärjestykseensä. Youtubeen noin vuorokauden myöhemmin tapahtumasta julkaistussa videossa näkyy vielä, kun joukko ihmisiä muodostaa sateenvarjoilla numero kakkosen Kampin keskuksen pohjakerrokseen.
Sosiaalisen median mahdollistama uusi ilmiö
Tämä niin sanottu Flash Mob -tempaus on yksi osoitus uudesta ilmiöstä, joka on näissä presidentinvaaleissa tullut vahvasti esille. Sosiaalisessa mediassa kerätään joukko ihmisiä (yleensä suurin osa toisilleen tuntemattomia) yhteen, sovitaan aika, paikka ja yhteinen toiminta.
Usein tämä liittyy johonkin asiaan, jota tempauksella halutaan edistää, mutta monesti sitä harrastetaan vain sen vuoksi, että se on hauskaa, mielenkiintoista tai jännää. Oikeastaan tärkeintä tempauksen onnistumisessa on huomion herättävyys eli käytännössä se, että siitä saadaan hyvää materiaalia, joka kerää paljon katsojia Youtubessa.
Vaalikone 2012 aitiopaikalla
Olin mukana seuraamassa Pekka Haaviston kampanjaan liittyvän Flash mob -tapahtuman kehittymistä alkumetreiltä lähtien. Noin viikko ennen tapahtumaa minua kysyttiin Mieskuoro Pekan salaiseen Facebook -ryhmään, jossa kyseistä tempausta ideoitiin.
Epäröin pienen hetken, koska en halunnut kampanjoida kummankaan ehdokkaan puolesta. Muutenkin Vaalikone 2012 on vain ja ainoastaan demokratian puolella. Kuitenkin sosiaalisesta mediasta ja kyseisestä ilmiöstä kiinnostuneena sekä kuorolaulusta ja Finlandia Hymnin esittämisestä innostuneena en voinut vastustaa kiusausta, vaan halusin ehdottomasti osallistua tempaukseen.
Facebook -ryhmä ja tempaus tuntuivat saavan huikeaa kannatusta, joten innostus tapahtumasta kasvoi. Tempauksen ajankohta sovittiin sunnuntaiksi kello 14:ksi Kampin keskukseen. Sitä ennen oli sovittu harjoitus Uudessa ylioppilastalossa.
Oli organisoijia, johtajia, laulajia, kameramiehiä, äänimiehiä, ylen dokumenttikuvaajia, suunnitelmapiirrustuksia, laulun sanoja jne. Kaikki oli suunniteltu ja valmisteltu hyvin. Flash mob -kohteeksi ilmoitettiin harjoituksissa ennakkotiedoista poiketen rautatieasema, ilmeisesti akustisista ja vaikuttavuussyistä.
Laulajia jaettiin ryhmiin ja oli tärkeää, että jokaisella on joku huomiota herättämätön, normaali syy olla rautatieasemalla, joka ei anna viitteitä, että olisi osallistumassa mahdolliseen kuorolauluun. Jotkut olivat kahvilla, lukivat lehteä, ostivat junalippuja, juttelivat puhelimessa tai kavereiden kanssa jne. Laulajien piti näytellä yllättynyttä ja liittyä pikkuhiljaa lauluun, kunnes toisessa säkeistössä jo osataan stemmat. Laulun jälkeen kaikkien piti lähteä paikalta, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, mm. ylen dokumenttikuvaajille ei muistettu ilmoittaa tarkennettua ajankohtaa ja tempaukseen osallistuvia laulajia ei ollut lopulta niin paljon, kuin oli alunperin tarkoitus. Itsekin jäin hieman kauemmas laulamaan ja en päässyt kovin lähelle kuoron johtajaa, vaikka olin niin suunnitellut.
Kuitenkin julkaistu Youtube -video oli mielestäni erittäin onnistunut ja se saavuttikin vajaassa vuorokaudessa jo 90 000 katselukertaa. Ylen uutisissakin oli juttu Flash Mob -tempauksista samana iltana, kun kyseinen Finlandia esitettiin.
Mitä tempauksesta voitaisiin Vaalikone 2012:n näkökulmasta oppia?
Vaikka en olekaan vielä valinnut lopullista ehdokastani, Flash Mob -tapahtumassa oli upeaa ja opettavaista olla mukana. Keskusvaalikoneen pohja-ajatus nojaa sosiaalisen median rooliin demokraattisen vaikuttamisen kanavana.
On todella hienoa, että presidentinvaalit ovat tuottaneet tällaista luovuutta ja yhteistä tekemistä ihmisille. Rohkeus, intohimo ja aktiivisuus ovat tärkeitä ja arvostettavia piirteitä. Toisaalta myös pyrkimys ymmärtää eri näkökantoja ja kyseenalaistaa oma ajattelu olisi tärkeää, jotta ei sokaistuttaisi hurmoshenkisyydessä, kun kannatetaan omaa ehdokasta.
Toivoisin, että myös Sauli Niinistön kannattajat tekisivät vastaavanlaisia tempauksia ja aktivoituisivat sosiaalisessa mediassa entisestään. On hienoa, että ihmiset ovat aktivoituneet ja rohkaistuneet politiikan saralla kertomaan avoimesti kannatuksestaan ja toimimaan yhdessä intohimoisesti, väkivallattomasti ja pilke silmäkulmassa.
Vaalisalaisuus ei todellakaan ole enää tabu, jota kunnioitetaan, vaan omaa poliittista näkemystä uskalletaan avoimesti tuoda esiin. Sen on osoittanut myös Vaalikone 2012, jonka avulla ihmiset ovat kasvavissa määrin kannustaneet Facebook -ystäviään antamaan virtuaaliääniä sekä jakaneet poliittisia kysymyksiä sekä ehdokkaiden vastauksia.
Meillä on kaksi huippupresidenttiehdokasta. Kaikkein parasta olisi se, että vaikka käytännössä kansa on vaalien alla osittain jakautunut kahteen leiriin, liittäisivät nämä leirit voimansa yhteen vaalipäivän jälkeen. Tällaisesta meissä kaikissa olevasta luovuuden ja yhdessä tekemisen voimavarasta, joista nämä Flash Mob -tapahtumatkin ovat osoitus, voisi koko kansakunta hyötyä jatkossa.
Juha Mattila,
Keskusvaalikone
No comments:
Post a Comment