Tilanne 25.1.2012 klo 09:20
Olen epävarma äänestäjä: Kaksi loistavaa presidenttiehdokasta toisella kierroksella
Tämä on henkilökohtainen blogikirjoitus omasta äänestysvalintaprosessistani. Se ei edusta Keskusvaalikoneen kantaa. Vaalikone 2012 ideologiaan kuuluu demokratian edistämiseksi ja kaikkien ihmisten (isojen, pienten, asiantuntijoiden, asiaa tuntemattomien) äänen tasa-arvoisen esiin tuonnin mahdollistaminen.
Kannustan omalla kirjoituksellani avoimeen kommunikointiin politiikan saralla. Koska olen täysin kahden vaiheilla, koen kirjoitukseni olevan kuitenkin puolueeton ja sopiva Keskusvaalikoneen blogisivustolle.
Työtaustaltani olen puolustusvoimien upseeri, turvallisuusalalla työskennellyt johtaja sekä nykyinen startup -yrittäjä toimialana internet-palvelut.
Äänestin edellisissä presidentinvaaleissa 2006 Sauli Niinistöä ja olin pitkään varma, että äänestän häntä myös näissä vaaleissa 2012. Itse asiassa äänestin presidentinvaaleissa vuonna 2000 Elisabeth Rehniä ja sitä edellisissä vaaleissa Esko Ahoa. Olen niin ikään äänestänyt kyseisiä ehdokkaita sekä ensimmäisellä, että toisella kierroksella.
Toisin sanoen olen ollut koko äänioikeutetun ikäni oikeistoehdokkaan puolella. Olen itse asiassa siis ollut aina myös häviäjän puolella. Kuitenkin näissä presidentinvaaleissa olen jo kertaalleen äänestänyt vihreää ja hieman vasemmalla olevaa ehdokasta, vaikka lähes täydellinen oikeistolainen olisi tarjolla. Perustelin itselleni, että äänestyspäätökseni oli taktinen.
Halusin ehdottomasti toisen kierroksen, koska vaaleja ja keskustelua on jännittävä seurata. Lisäksi Haavisto vaikuttaa todella fiksulta ehdokkaalta. Halusin nähdä Niinistön ja Haaviston yhteisessä kamppailussa. Myös kaikki gallupit osoittivat, että Niinistö on täysin varma jatkoon menijä. Nyt toisella kierroksella olen kuitenkin täysin kahden vaiheilla siitä, kumpaa ehdokasta tulen äänestämään. Enää ei voi taktikoida, vai voiko?
Mitä itselleni on tapahtunut, että minusta on tullut näin epävarma aikaisemmin niin selvän päätöksen edessä? Erityisesti asiaa vaikeuttaa myös se, että haluaisin olla kerrankin voittajan puolella ja antaa ääneni tulevalle presidentille. Selvää on ainoastaan se, että parhaat ehdokkaat ovat finaalissa ja molemmat olisivat itselleni aivan yhtä loistavia presidenttejä.
Asiat, jotka puoltavat minulle Sauli Niinistön äänestämistä
Olen aina ennen äänestänyt oikeiston ehdokasta presidentinvaaleissa. Miksi? Koska esimerkiksi vanhempani sekä hyvin suuri osa ystävistäni ja tutuistani on ollut perinteisesti kokoomuksen kannalla.
Olen pienestä pitäen karsastanut kommunismia. Olen ajatellut näin: Jos valtiolla on taloudellinen valta ja ihmisillä on tasapäinen toimeentulo, se johtaa laiskuuteen ja yhteiskunnan rappioon. Kapitalismi puolestaan johtaa talouskasvuun ja hyvinvointiin, koska ihmiset tekevät kilpailun vuoksi lujasti töitä. Kommunismi ja vasemmistolaisuus ovat olleet minulle käytännössä sama asia.
Olen kyllä omissa pohdinnoissanikin vahvistunut oikeistolaisuudessani ja kokenut jotenkin sitä aatemaailmaa edustavat ihmiset positiivisina ja energisinä eteenpäin menijöinä. Vasemmiston ihmiset puolestaan tuntuvat vaan valittavan ja vaativan koko ajan jotain itselleen ilman, että olisivat valmiit tekemään sen edestä mitään enempää.
Käytännössä heidän mielestään heidän pitäisi saada itse asiassa enemmän kuin johtajien, koska johtajien ei tarvitse kuin istua lyhyitä työpäiviä lämpimässä toimistossa sekä syödä hyviä päivällisiä ja pyöriä kaikenlaisissa hienoissa kutsuissa. Nämä ovat siis sisälläni pitkään olleita ajatuksia ja asenteita, joiden kanssa olen tehnyt töitä.
Itselleni vasemmistolaiset ihmiset ovat näyttäytyneet kateellisina ja valittajina. Olen ajatellut, että minä ainakin syytän vain itseäni, mikäli olen päähän potkitussa tai orjuutetun asemassa tai vaikkapa työttömänä. Kaiken avain on se, että yrittää täysillä talouden ehdoilla. Joka tapauksessa tässä on sitä taustaa, minkä perusteella olen aikaisemmin ollut aina vahvasti oikeistolainen.
Tänään en tosin ajattele enää vasemmistolaisuudesta enää tällä tavalla, koska lähipiirissäni ja ystävissäni on paljon vasemmistolaisia. Olen alkanut ymmärtää, että on myös ihmisiä, jotka ovat oikeasti solidaarisuuden ja tasa-arvon kannalla, mutta suhtautuvat talouteen ja tekemiseen positiivisesti.
Nykyään on kasvavissa määrin vasemmistolaisia yrittäjiä, ihmisiä, jotka haluavat tehdä oikeasti maailmaan hyvää ja tulla siinä sivussa miljonääreiksi, mikäli niin onnellisesti sattuu käymään. Kannatan kuitenkin vielä oikeistolaisuutta jonkinlaisesta periaatteesta, vaikka huomaan, että usein arvomaailmani on jossain aivan muualla.
Sauli Niinistö on hyvä oikeiston ehdokas, sillä hänellä on vankkaa kokemusta vaikeiden talousasioiden hoidosta. Hän on suosittu kokoomuslainen ja ihmisenä erittäin miellyttävä. Minusta hänellä on erittäin hyviä näkemyksiä ja uskon täysin hänen kykyihinsä sekä pätevyyteensä ulkopolitiikan johtajana.
Hän on tehnyt mielestäni taitavasti ja uskottavastikin pesäeroa kokoomuksen voimiin. Puhemieskausi sekä muut hänen urallaan tapahtuneet asiat vuoden 2006 jälkeen ovat tehneet hänestä loistavan koko kansan presidenttiehdokkaan.
Hänen ulkopoliittiset näkemyksensä ja suhtautuminen yritysmaailmaan sekä talouteen ovat varmasti sellaisia, joiden omaavan ehdokkaan äänestäminen olisi järkiratkaisu kasvuyrittäjältä, jollainen minäkin olen. Kauppalehden gallupissa kysyttäessä yrityselämän ihmisiltä, Niinistön ylivoima oli murskaava. Tämä on selvä indikaatio siitä, että jos haluaa parantaa talouselämän toimintaedellytyksiä Suomessa, selkein valinta olisi ehdottomasti Niinistö.
Henkilökohtaisena vaikuttimenani on myös se, että hänen vaimonsa Jenni Haukio on ollut ala-asteen luokkatoverini. Jostain syystä tämäkin seikka on itselleni tärkeä, koska koen yleisesti kaikkiin lapsuuteni tovereihin jonkinlaista sidettä ja haluaisin nähdä heidän menestyvän. Ehkä voisin tällä perusteella saada jopa kutsun linnan juhliinkin:)) Ja ovathan Sauli ja Jenni myös erittäin edustava sekä miellyttävä heteropari.
Vaakakuppini on ollut jo niin pitkään ja vahvasti Niinistön puolella, että on todellinen ihme, että edes harkitsen muita vaihtoehtoja.
Asiat, jotka puoltavat minulle Haaviston äänestämistä
Ympäristöasiat ja suvaitsevaisuuden sekä tasa-arvon asiat ovat alkaneet viime vuosina kiinnostaa enemmän. Lisäksi kapitalismi näyttää olevan tulossa tiensä päätökseen melkoisella ryminällä. Se, minkä vuoksi oma arvomaailma on kehittynyt tähän suuntaan, johtuu osaltaan lähivaikutuspiirini arvomaailmasta, mutta myös omista pohdinnoista, kun on seurannut maailman menoa.
Uskon, että Suomi -brändille olisi aivan mahtava asia, että meillä olisi homoseksuaali, mutta silti asiansa osaava ja nimenomaan sovitteluun kykenevä presidentti. Se antaisi todella edistyksellisen ja liberaalin kuvan suomalaisista. Tietyllä tavalla uskon, että homouden hyväksyminen tällä tasolla vahvistaisi suomalaisten asemaa ja mainetta esimerkiksi YK:ssa ja kansainvälisen rauhantyön asioissa. Se olisi itse asiassa hieno jatkumo sille, että Suomessa on ollut jo 12 vuotta naispresidentti, joka on tasa-arvon kannalla.
Voi toki olla, että talouselämälle Haaviston valinta ei olisi niin hyvä asia, kuin Niinistö. Mutta en tiedä, kuinka paljon presidentti loppujen lopuksi siihen voi vaikuttaa. Itse asiassa kun miettii asiaa tältä kannalta, Haavisto ymmärtää esimerkiksi sosiaalista mediaa todella hyvin. Todella monet nykyajan innovaatiot, elleivät suoranaisesti liity sosiaaliseen mediaan, niin ovat kuitenkin vahvasti siihen kytköksissä.
Niinistö sanoo puheissa olevansa yritysmaailman puolella, mutta välillä minulle muodostuu kuva siitä, että tämä tarkoittaa nimen omaan isoja, työllistäviä yrityksiä. Startupit ovat yleensä niin pieniä, ettei niihin oikein jakseta kiinnittää huomiota. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa 2011 vaalikoneeseemme vastasivat eniten perussuomalaiset, vihreät sekä vasemmistoliitto. Lisäksi pienpuolueiden, erityisesti piraattien ja muutospuolueen ehdokkaat olivat aktiivisia.
Tietysti tämä johtuu paljon siitä, että sosiaalinen media on pienpuolueille kustannustehokas tapa näkyä, mutta on se myös sitä, että siellä kohdataan kansan syvät ja laajat rivit. Vaikutuksen teki myös se, että eduskuntavaaleissa muuan Pekka Haavisto oli eräs aktiivisimmista vastaajista. Hänen vastauksensa olivat perusteltuja ja kattavia. Hän oli ehkä yksi nimekkäimmistä pieneen vaalikoneeseemme vastanneista ehdokkaista. Mutta jo silloin tuli tunne, että tämä henkilö on todella sellainen ehdokas, joka haluaa ottaa huomioon ja kuunnella kaikkia.
Kokoomuksesta ja muista suurpuolueista keskustasta ja sosiaalidemokraateista, ns. nimimiehistä ja naisista paistoi selkeästi läpi se, että valikoitiin kanavat, joissa halutaan näkyä. Kolmosen, Hesarin ja Ylen vaalikoneisiin vastataan, mutta ei muihin. En voinut välttää tuntemasta harmitusta tästä. Laitoin useita vastauspyyntöjä ja kehoituksia puolueisiin. Joka kerta vastattiin hienosti, että kansanedustajaehdokkaita tiedotetaan asiasta, mutta silti itse vaalikoneeseen ei paljoa vastattu.
Näissä vaaleissa on jälleen näkynyt se, että Niinistön kannattajia/kokoomusta ei kovin paljon kiinnosta vaalikoneemme, mutta ei myöskään muut sosiaalisen median kanavat. Haaviston kannattajat puolestaan ovat raivoisasti mukana myös meidän Vaalikone 2012 :ssa.
Lisäksi kun tein itse eri vaalikoneita eduskuntavaaleissa, minulle tuli useimmiten kärkiehdokkaaksi Haavisto. En äänestänyt silloin Haavistoa, mutta äänestin kylläkin ensimmäistä kertaa elämässäni vihreitä:) Joka tapauksessa näissä vaaleissa minua on alkanut mietityttämään vaalikonetulokseni eduskuntavaaleissa. Nyt kun olen nähnyt Haavistoa vaalitenteissä puhumassa, minulle on valjennut ja selkiintynyt, minkä vuoksi hän oli vaalikonetuloksissani kärjessä.
Ja minun on pakko myöntää myös se, että Niinistön puhetyyli ja sanojen pyörittely on alkanut tökkiä. Hän ei loppujen lopuksi ole kovin selkeäsanainen. Myös kireys paistaa läpi. Haaviston tapa puhua ja esiintyä puolestaan on sellainen, että voisin todella kokea, että minulla olisi mahdollisuus tulla kuulluksi pienenä ihmisenä yksilönä. Hän puhuu asioista niin, että jokaisella sanalla on merkitystä ja aitoutta sekä tiukkaa asiaa.
Toisaalta minua mietityttää kuitenkin hänen homoseksuaalisuutensa ja kokemattomuutensa tai mahdollinen liika kiltteys. Tulisivatko ne kuitenkin vaikuttamaan negatiivisesti? Entä puolustusvoimien ylipäällikkyys? Haavistohan on sivari. En näe sitä tekijää ainakaan sellaisena, minkä vuoksi Haavistoa ei voisi valita.
Mielestäni hänellä on hyvin päteviä perusteluja omalle turvallisuuspoliittisille kannoilleen. Ja jämäkkyydeltään hän antaa minulle paljon uskottavamman ja jämäkämmän kuvan kuin Halonen. Eikä Halosessakaan ole mitään ratkaisevaa vikaa ollut tässä suhteessa.
Johtopäätökset
Olen täysin 50%-50% tilanteessa. Edellä on siis mainittu joitain asioita, jotka ovat vaikuttamassa minun omaan äänestyspäätökseeni. Siinä on sekoitus etenkin henkilökohtaisia, mutta toisaalta myös objektiivisia vaikuttimia:
a) omia arvoja niin vanhoja kuin muuttuneita. Uskon oikeistolaisuuteen, mutta haluan ympäristölle hyvää, tasa-arvoa ja vähemmistöille oikeuksia.
b) tunteita niin henkilökohtaisia kuin yleishyödyllisiä. Omien etujeni kannalta olisi ehkä paras äänestää oikeistolaista, vahvaa talousihmistä, mutta omatunto jollain tavalla veisi toiseen suuntaan.
c) sekä voittajan että haastajan puoli kiinnostaa. Olen varma siitä, että Niinistö voittaa vaalit. Toisaalta olisi hieno olla mukana varman voittajan puolella ja sanoa jälkeen päin, että on kannattanut häntä. Kuitenkin tässä poppoossa on jotain ällökonservatiivista, ylimielistä ja poroporvarillista, joka tuntuu vastenmieliseltä.
Toisaalta olisi hienoa olla mukana historiallisessa ja edistyksellisessä kansanliikkeessä, joka taistelee hienojen asioiden puolesta. Se olisi jollain tavalla muodikastakin. Toisaalta myös tässä kansanliikkeessä on asioita, jotka ärsyttävät. Soinin mainitsemassa suvaitsevaiston määritelmässä on jotain perää, ja se tuo mieleeni nämä tummanvihreän ja -punaisen värit. Ja tämäkin kansanliike saattaa mennä överiksi sekä oudoksi, niin kuin suomalaisilla tällaiset kouhkaamiset yleensä.
Edessäni on vaikea valinta. Tämä vaikuttaa jollain tavalla sukupolvien taistelulta. Haluaisin kyllä ehkä olla mieluummin siellä nuorella puolella, koska uskon, että lopulta maailman pitää muuttua kestäväksi ja tasa-arvoiseksi. Tässä kehityksessä olisi hienoa, jos Suomi voisi olla edelläkävijä.
Toisaalta kuitenkin olen ollut niin vahvasti tämän vanhan sukupolven edustajan kannalla ja hän on mainoksissaan sekä puheissaan tuonut sujuvasti ainakin korulauseina niin punaisia, vihreitä kuin suvaitseviakin teemoja. Ehkä kyseisen ehdokkaan läpimeno on kuitenkin niin varma, että voisin laittaa korteni kekoon aidosti suvaitsevan kannanoton puolesta. Antaisi hyvää vastapainoa Suomen äärioikeistolaisuuden leimalle.
Mutta kun se Niinistö on niin sympaattinen hänkin. Ja uskon, että kävisi kovasti sääliksi, mikäli hän nämä vaalit häviäisi.
En tiedä. Haluaisin tehdä päätökseni ennen äänestyskoppiin menemistä.
Kumman sinä aiot valita?
terveisin,
Juha Mattila, Toimitusjohtaja
Keskusvaalikone / Reality Creating Media Oy
No comments:
Post a Comment